Suomen kieli on täynnä toinen toistaan hurmaavampia sanontoja, joissa ylpeys käy lankeemuksen edellä samaan aikaan, kun kynttilät tukehtuvat vakkojen alla ja rahkeet eivät vaan kerta kaikkiaan riitä, vaikka miten venyttäisi. Eläinkuntaakaan ei jätetä rauhaan: vanhat koirat eivät kuulemma uusia temppuja opi. Sanonnat kertovat menneestä maailmasta. Maailmasta, jossa eliniän odote oli lyhyempi, työt olivat pitkälti fyysisiä töitä ja uskomusmaailmakin hieman toisen näköinen kuin tänään.
Oppiiko se vanha koira uusia temppuja? Oppii, jos asia on kiinnostava ja siitä seuraa jonkinlainen palkkio – palkkio voi olla niinkin pieni kuin uuden oivalluksen tekeminen ja sitä seuraava JES!!-efekti. HS (15.2.2018) kirjoitti artikkelin Jenny Dearbornista, SAPin koulutusjohtajasta. Artikkeli sisälsi myös lyhyen tarinan Dearbornin omasta, hieman haastavastakin alkutaipaleesta opintojen tiellä.
Itselleni tärkein ja omia mietelmiä vahvistava sanoma ko. jutussa oli lause elinikäisestä oppimisesta. Käytännössähän me teemme sitä koko ajan; kohtaamme jatkuvasti uusia asioita, ihmisiä, teknologioita, ohjelmistoja, käymme uusissa paikoissa – opimme huomaamattamme uusia asioita jatkuvasti. Dearborn mainitsi myös, että pienilläkin muutoksilla saamme buustattua aivojamme uuden oppimiseen: vaihda työmatkasi reittiä, lue joka viikko jotain itsellesi uutta mukavuusalueesi ulkopuolelta, yritä ajatella toisin.
Mitä elinikäinen oppiminen tarkoittaa Sinulle? Voisitko nähdä itsesi oppivan asioita vielä kohdennetummin, tietoisemmin? Vai etkö oikein tiedä, mistä aloittaa?
Suomessa on onneksi laajat mahdollisuudet aikuisopintoihin, työväenopistoista korkeakouluihin, netin rajattomia mahdollisuuksia unohtamatta! Vaikka monilla työpaikoilla arvostetaan erilaisia tutkintoja ja sertifikaatteja, ei silti voi vähätellä omaehtoista, ei-niin-tavoitteellista opiskelua; se avaa uusia horisontteja, monipuolistaa ajattelua, tuo kenties lisää iloa ja mielekkyyttä yksilön elämään, vahvistaa itsetuntoa sekä bonuksena lisää työmahdollisuuksia.
Olen itse löytänyt aikuisopintojen kiehtovan maailman, siinä määrin, että ammattikin on vaihtunut tässä matkan varrella. Tällä hetkellä voisin luonnehtia itseäni ”opiskelunistiksi”. Maailma on täynnä niin mielenkiintoisia ja elähdyttäviä aiheita! Aikuisopiskelu on ollut terveellinen ja herättävä kokemus. Tässä vaiheessa elämää ymmärtää ja huomaa herkemmin sen, että on aivan sama, mitä arvosanoja saa – kunhan pääsee kursseista läpi. Opiskelu ja uusiin aihealueisiin tutustuminen menee omien intressien johdattamana paneutuen itselle merkittäviin ja tarkoituksenmukaisiin alueisiin, stressittä ja nauttien uuden oppimisesta, ilman suuria tavoitepaineita.
Rohkaisen kaikkia pohdiskelemaan, voisiko löytyä aihealueita, joihin haluaa tutustua syvemmin ja ryhtyä reippaasti tuumasta toimeen. Pengo nettiä, pörrää kirjastoissa, liiku tapahtumissa, ilmoittaudu kursseille – sukella johonkin itsellesi uuteen aiheeseen tai uuteen näkökulmaan tutusta asiasta. Löydä oppimisen ilo!
P.S. Muista myös päivittää CV:tä ja LinkedIn-profiilia maininnoilla opiskeluista…
.webp)
