Keräsin tavarani kasaan jo ennen kesälomia: olin melko varma, että YT-neuvottelut eivät päättyisi edukseni. Ja niin kävikin, lomani jälkeen kuulin irtisanomispäätöksestä. Lomakin oli mennyt huolehtiessa ja miettiessä, miten käy, mutta en kuitenkaan ennen virallista irtisanomispäätöstä uskaltanut hakea uusia töitä.
Irtisanomispäätöksen jälkeen olin pitkään vähän shokissa. Hain hätiköidysti muutamia paikkoja, mutta hakemustekniikkani oli ruosteessa ja CV:ni päivittämätön. Minulla on takana monta pitkää työsuhdetta, eivätkä työnhakuprosessit ole olleet ajankohtaisia pitkään aikaan.
Tehokaista työhön! -palvelu vaikutti juuri siltä, mitä etsinkin. Halusin pian takaisin töihin, ja pääsin moniin hyödyllisiin koulutuksiin. Opin esimerkiksi nostamaan omaa persoonaanikin työnhaussa esiin ja kiteyttämään osaamistani. Se on tosi tärkeä oppi, varsinkin kun juuri irtisanottuna fiilis on lähinnä se, etten osaa yhtään mitään.
Ajan mittaan aloin saada haastattelukutsuja. Haastatteluista lähtiessäni mielessä oli kuitenkin usein että ”apua, en taidakaan haluta tätä paikkaa”. Ehkä en osannut käyttää tilaisuutta hyväkseni haastatteluun päästyäni, tai ehkä epävarmuuteni näkyi rekrytoijalle. Haastattelutilanteethan jännittävät aina muutenkin, mutta varsinkin sellaista, jolle koko työnhakutilanne on verrattain uusi.
Kuvittelin, että minun pitäisi löytää samalla tai ainakin samantapaisella tehtävänkuvalla uusi työ, enkä osannut ajatella sen ulkopuolelle.
Aiemmat tittelini ovat olleet kehitys- ja järjestelmäpäällikön nimikkeitä, ja olin niissä liikaakin kiinni. Kuvittelin, että minun pitäisi löytää samalla tai ainakin samantapaisella tehtävänkuvalla uusi työ, enkä osannut ajatella sen ulkopuolelle. Kaupallisen taustani takia hain kaupan alan töitä ja tuttuja rooleja. Hakua varjosti sekin, että ajattelin vain olevani ”vanha ja kenkää saanut”.
Hain jopa varman päälle aiempaa kokemustani pienempiä paikkoja, kuten asiantuntijan pestejä. Haastattelujen jälkeen tuntui siltä, etten halunnutkaan tätä: tekisin vain samaa vanhaa asiaa, mutta uudessa paikassa pienemmällä palkalla. Tästä huolimatta turhautti, kun en päässyt rekryprosesseissa jatkoon, ja mietin vain, että miksi en edes tätä paikkaa saa…
Nykytyönhaussa harmittaa, että prosessit saattavat kestää kuukausiakin.
Nykytyönhaussa harmittaa, että prosessit saattavat kestää kuukausiakin. Osasta ei koskaan kuulunut mitään, vaikka olisi ollut haastattelussakin, puhumattakaan niistä paikoista, jonne minua ei haastateltu. Monessa paikassa luvattiin palata seuraavan viikon aikana, mutta puhelua ei koskaan tullut. Hakijahan on itse valtavan innoissaan, ja odottaa päätöksiä kuin kuuta nousevaa. Yksi haastatteluprosessi harmitti erityisesti, siellä pääsin testeihinkin asti ja olin valmis joustamaan palkkatoiveeni suhteen. Kun kielteinen päätös tuli, vedottiin muun muassa siihen, että palkkatoiveeni on liian korkea. Se jäi kaivamaan mieltä, tuntui siltä, että oikea syy oli jokin muu.
Tärkeintä ja ihaninta, mitä Tehokaista -palvelun aikana kuulin, olivat Barona-konsernin rekrytointikonsulttien kommentit. He sanoivat molemmat, että minulla on kaikki toivottavat ominaisuudet ja että minulle varmasti löytyy ihan pian työ. Se oli mielettömän tärkeää kuulla ja valoi minuun uskoa, jota ei aina jaksa itse pitää yllä. Näin jälkikäteen ajatellen olen iloinen saamistani ei-vastauksista – nehän johtivat minut tähän nykyiseen työhöni.
Blogiteksti on nyt jo työllistyneen Tehokaista työhön! -osallistujan kirjoittama, joka halusi pysytellä nimettömänä.
.webp)
