Rekryohjelmia käynnistyy Sarasella kolmisenkymmentä vuodessa. Se tarkoittaa, että päätöspäiviäkin vietetään yhtä monta pitkin vuotta. Mitä arvoa päätöspäivillä on, muuta kuin palautteiden keruu, kakkukahvit ja todistustenjako? Eikö päätökseen riittäisi vain se, miksi käyttää koko päivä? Koulutuksen päätöspäivästä tulee ensimmäisenä mieleen yläkoulun kiusaantunut kukitusseremonia, jossa opettajat halataan nopeasti läpi ja lähdetään äkkiä kotiin, kun pakolliset puheet ovat alta pois. Omasta puolestani voin sanoa, ettei Sarasen päätöspäivissä ole kyse pönötyksestä.
Pääsin mukaan HiQ:n Rock the Code -rekrykoulutuksen päätöspäivään viime viikolla. Kuvia räpsiessä ja muistiinpanoja kirjoittaessa huomaa, miten ”rokkarit” ovat jo osa työyhteisöä – puheensorina ja hilpeä fiilis eivät kielineet niinkään jonkin päättymisestä vaan sujuvasta jatkosta hyvän alun jälkeen. Viisitoistahenkinen hakijaryhmä oli hitsautunut tiiviiksi porukaksi, joka heitti keskenään huulta ja tuli selkeästi hyvin toimeen niin pienryhmänä kuin koko työyhteisön kanssa.
Mikä voisi olla parempaa kuin työskennellä kavereiden kanssa? Koulutusohjelman aikana rokkarit ovat päässeet työskentelemään oikeissa asiakasprojekteissa ja osoittaneet, mihin kaikkeen pystyvätkään. Siksi rekrykoulutuksen osallistujat ovat jo luonteva osa koko työyhteisöä, eivätkä vain keskenään pysyttelevä ”uusien ryhmä”. Samanlainen elämäntilanne kuitenkin takuulla yhdistää, ja rokkareilla on varmasti HiQ:n huipputiimissä ihan omanlaisensa ryhmähenki.
Rock the Code oli yrityskohtainen toteutus, mikä tarkoittaa, että kaikki osallistujat työskentelivät rekryohjelman ajan HiQ:lla eli yhdellä työnantajalla. Heistä kaikki yhtä lukuun ottamatta jäivät vakituiseen työsuhteeseen HiQ:n palkkalistoille. (Myös tuo yksi olisi mielellään palkattu ja hän olisi jäänytkin, mutta oli saanut toisen, vielä mielenkiintoisemman työtarjouksen muualta.) Koulutusryhmä ei siis hajonnut ympäri pääkaupunkiseutua, toisin kuin sellaisissa koulutusohjelmissa, joissa rekrytoivia yrityksiä on lähes yhtä paljon kuin hakijoita. Näiden ohjelmien päätöspäivät ovat myös vähän haikeita, kun puolen vuoden kouluttautumisen aikana on tultu tutuiksi ja solmittu ystävyyksiä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Päällimmäisenä osallistujien mielissä on into ja voitonriemu työllistymisestä.
Päätöspäivä ei ole pelkästään aina samanlaisena toistuva kakkukahvitus ja rutiinikäytäntö. Joskus päivissä kuullaan osallistujien parhaita oppeja ohjelman ajalta, toisinaan saadaan vielä alan guruilta tulevaisuuteen suuntaavia menestysvinkkejä ja toisinaan tehdään vielä yhdessä jotain hauskaa ja hoidetaan viimeiset verkostoitumisetkin. HiQ:lla Sarasen Business Manager ja koko rekryohjelmasta vastannut Tiina Mäkinen lausui jokaisen osallistujan matkasta jotain henkilökohtaista ja kaunista ojentaessaan todistusta, ja kieltämättä liikutus tarttuu osallistujista muihinkin paikallaolijoihin. Hetkellisen herkistymisen jälkeen porukkaa naurattaa taas, kun päätöspäivän isäntä ja HiQ:n liiketoiminnanjohtaja Antti sanoo jotain tunnelmaa keventävää.
Eikä päätöspäivässä mitään itkettävää olekaan: päällimmäisenä osallistujien mielissä on into ja voitonriemu työllistymisestä. Yhden hilpeän päivän viettäminen kuuden kuukauden uurastuksen jälkeen on täysin paikallaan. Siitä on hyvä jatkaa suoraan osana työyhteisöä seuraavana päivänä ja aloittaa uutta arkea työsuhteessa.
.webp)
