Viisikymppistä työnhakijaa mietityttää ja huolestuttaa oma työllistyminen ja työnhaku monella tavalla. Uravalmentajamme vastaavat, miksi huoli kannattaa unohtaa.
Irtisanomistilanne ei ole koskaan iloinen asia eikä se varmasti näyttäydy pelkästään ”uutena mahdollisuutena”. Tilanne on erityisen jännittävä yli 50-vuotiaalle, joka on tehnyt pitkän uran usein saman työnantajan palveluksessa. Moni pelkää työuransa tyssäävän irtisanomiseen ja näkee työttömyyden tai eläkeputken ainoana mahdollisuutena.
Työttömäksi jääminen saakin harmittaa, mutta sen ei pidä hävettää.
”Sitä maailmaa, jossa mentiin 15-vuotiaana töihin ja jäätiin samasta firmasta eläkkeelle kuusikymppisenä, ei vain enää ole. Työpaikan ja työnkuvan vaihtuminen on ihan normaali osa urapolkua”, sanoo uravalmentaja Marjukka Varis. Samoilla linjoilla on myös uravalmentaja Anne Merikoski.
”Monesti 45–55-vuotiaissa huomaa, että yhdessä yrityksessä tehdyn pitkän uran aikana on luontevasti siirrytty tehtävistä toiseen, mutta missään vaiheessa ei välttämättä ole tullut pysähdyttyä miettimään, mitä oikeastaan työuraltaan haluaa. Tämä ikäpolvi on myös tottunut olemaan työssä koko ikänsä – nuoremmilla ikäpolvilla työ ei ole niin itsestään selvä lopputulos vaikkapa opiskelusta, vaan vaihtoehtoja on useampia.”
61-vuotiaana uusiin ohjelmistokehitystehtäviin
Kesällä irtisanottu Aarne*, 61, työllistyi isoon ohjelmistotaloon tänä syksynä. Aarne ehti olla työttömänä vain neljä kuukautta ja aloitti heti irtisanomispäätöksen saatuaan.
Aarne halusi nopeasti takaisin työelämään, sillä ei koe olevansa yrittäjätyyppiä eikä mielessä ollut selkeänä liikeideaa. Ennen työpaikkojen etsintää Aarne kuitenkin halusi aloittaa perusasioista, eli työnhaun dokumenteista.
”Aloitin CV:n ja LinkedIn-profiilin viilaamisesta. Siinä prosessissa tuli hyvin haarukoitua omat vahvuudet, tavoitteet ja motivoivat tekijät”, Aarne kertoo.
Anne Merikoski kuvailee Aarnea aktiiviseksi ja päättäväiseksi työnhakijaksi.
”Alusta asti oli selvää, että dokumentit laitetaan kuntoon ennen työnhaun aloittamista. Toiminta oli ihailtavan aktiivista, systemaattista ja päättäväistä”, Merikoski sanoo.
”Tämä .NET-kehittäjän paikka oli ensimmäinen, johon Aarne laittoi hakemuksen. Aarne vei tämän yhden ja ainoan työnhakunsa maaliin saakka todella hienosti.”
Aarnen päättäväisyys työllistyä kumpusi syvästä motivaatiosta.
”Sitä tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi, jos ei ole tekemistä ja päivittäistä työrutiinia. Elämässä pysyy paremmin kiinni, kun on työ ja fyysisesti hyvässä kunnossa”, Aarne sanoo.
”Toisaalta minulla ei ollut mitään taloudellista katastrofia säästöjen takia – nuoremmilla voi olla hankalampaa, jos on asuntolainaa alla tai kotona pieniä lapsia”, Aarne pohtii.
Miten sitten hakea töitä yli viisikymppisenä?
Kuten Aarnen esimerkki osoittaa, kannattaakin ensin panostaa hakemusdokumentteihin. Oma osaaminen pitää tehdä näkyväksi – eikä osaamista saa työhaastatteluissakaan piilotella.
”Tietty sukupolvi pitää edelleen kynttilää vakan alla – nöyriksi kasvatettu sukupolvi ei luontevasti osaa kehua itseään harjoittelematta”, Marjukka Varis sanoo.
”Osaamisen sanoittaminen on vaikeaa, kun sitä ei ole joutunut tekemään. Sitä kannattaa kuitenkin harjoitella, sillä osaamisesi on ainut asia, millä työnhaussa on merkitystä.”
Iästä ei myöskään kannata tehdä liian isoa asiaa. Se ei ole tärkein piirteesi, joten sitä ei tarvitse korostaa.
”Usein näkee hakemustekstien ensimmäisenä virkkeenä Olen 56-vuotias kauppatieteen maisteri tai jotain muuta vastaavaa. Miksi mainita ikää ollenkaan? Minkälaisen kuvan haluat sillä luoda työnantajan mielessä?” Varis kysyy.
”Ikäsi ei varmasti ole tärkein piirteesi eikä se kerro osaamisestasi vielä mitään. Ehkä joskus oma ikä on ollut mukana hakudokumenteissa, mutta ennen vanhaan niihin kirjoitettiin myös naimisiinmenovuosi.”
Aarne ei laittanut työhakemukseensa tai ansioluetteloonsa syntymäaikaa ollenkaan.
”En katsonut sitä tarpeelliseksi laittaa. Se taisi tulla puheeksi vasta siinä kohtaa, kun työsopimusta varten kysyttiin sosiaaliturvatunnusta”, Aarne toteaa.
Lisäksi on hyvä muistaa pitää mieli tyynenä ja asenne päättäväisenä ja rohkeana. Vaikka työttömänä oleminen olisi uusi ja epämiellyttävä tilanne, sen ei pidä antaa masentaa.
”Mielestäni avoin suhtautuminen työttömyyteen on tärkeää, eikä pitäisi ollenkaan arastella tai häpeillä. Ota asia sellaisena kuin se on ja osallistu! Aktiivisuus tuo hyviä tuloksia, vaikkei työpaikkaa heti löytyisikään – verkostoja ja hyviä opetuksia saa ainakin varmasti”, Aarne sanoo.
*Haastateltavan nimi on muutettu.
.webp)
