Työmarkkinoilla eletään poikkeuksellista aikaa. Työelämämurros on aiheuttanut osaajapulan ja valta työpaikan valinnasta on siirtynyt vahvemmin työntekijöille. Siinä, missä työnantaja on aiemmin saanut valita itselleen sopivimman työntekijän, on nyt myös työntekijöiden vaatimukset työpaikkaa kohtaan kasvaneet.
Osaamisen uudistamisen liiketoimintajohtaja Jenni Kankkunen kävi Psykopodiaa-podcastissa keskustelemassa aiheesta ja tämä blogikirjoitus perustuukin otsikon mukaiseen podcast -jaksoon.
Kuuntele Spotify:stä jakso ”Työntekijä taas lähtökuopissa”.
Mikä ajaa työntekijöitä pois työpaikoilta?
Irtisanoutumisen taustalla on usein monia eri tekijöitä ja onkin mahdotonta antaa vain yhtä vastausta sille, mikä ajaa työntekijöitä pois työpaikoilta. Yhtenä suurena tekijänä nähdään se, minkälainen johtaja itsellä koetaan olevan. Toisena tekijänä on se, että tällä hetkellä on työpaikkoja paljon tarjolla ja työpaikan vaihtamisen mahdollisuus saa ihmiset toimimaan. Haastavat ajat maailmalla ovat saaneet osaajat pohtimaan arvojaan ja sitä, pääsevätkö toteuttamaan omaa arvomaailmaansa työssänsä.
Nuoret kaipaavat vanhempia työntekijöitä enemmän työelämän selkeyttä, ilman sitä he siirtyvät helposti työstä toiseen. Selkeyttä työpaikoilla voidaan lisätä hyvällä johtajuudella. Tietäähän (nuori) työntekijä, mitä häneltä odotetaan? Mistä hän voi tietää onnistuneensa työssään ja miten hän huomaa oppineensa asioita? Onko työntekijällä tiedossa, miten työssä voi kehittyä ja millä tavoin?
Nykyään työ nähdään yhtenä keinona rakentaa omaa identiteettiä. Osaajat arvostavat työpaikkaa, jossa voivat kokea olevansa osa työyhteisöä ja jossa voivat kokea toteuttavansa omannäköistä työelämäänsä. Jos tämä ei toteudu, alkaa osaaja hiljalleen kaivata muualle töihin.
Miten sitouttaa tekijöitä työhön?
Nykyään ihmisillä on entistä vähemmän koko työuran pituisia työsuhteita. Siinä, missä työsuhteiden keskimääräinen pituus oli vielä kymmenen vuotta sitten kymmenen vuoden pituinen, on nykyisten työsuhteiden pituuksissa paljon enemmän vaihtelua. Tällä hetkellä työelämään astuvat osaajat pohtivat aiempia sukupolvia herkemmin sitä, mitä työpaikoilla on tarjota heille. Työntekijät pohtivat jo työnhakuvaiheessa sitä, mitä työpaikka voisi tarjota ja opettaa heille; kuinka se voisi palvella heidän omaa urakehitystään.
Työntekijöiden sitouttamiseen ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Juuri tällä hetkellä korostuu yksilölliset tekijät. On tunnistettu, että jo vuoden työsuhteen jälkeen saavutetaan ensimmäinen kriittinen piste. Siinä vaiheessa työntekijä on oppinut jo jonkin verran tehtävästään ja alkaa jo kaivata uusia haasteita. Jos oma työpaikka ei näitä haasteita tarjoa, hakeudutaan helposti muualle töihin. Onhan työpaikallanne huolehdittu siitä, että sekä nuoret että vanhemmat osaajat saavat riittävästi mahdollisuuksia loistaa ja kehittyä työssään?
Haluatko keskustella tai tietää aiheesta enemmän? Ota yhteyttä meihin, keskustellaan aiheesta lisää ja etsitään yhdessä ratkaisuja!
.webp)
