Työttömyys on asia, joka on läsnä jokaisen arjessa. Uutisointi uusista työllistymiskeinoista, työelämän rakennemuutoksista ja yhä tiukemmista tukilinjauksista on päivittäistä. Jos omalla kohdalla on ollut onni pitää työstänsä kiinni, 2010-luvun talouden syöksy on mahdollisesti koetellut perheenjäseniä tai ystäviä. Työttömyys ja työllisyys ovat monesti politiikan kiistakapula, johon kantaa ottamalla pyritään keräämään oman selän taakse mahdollisimman suuri joukko kannattajia. Valtion talouden näkökulmasta yhä enenevät YT:t ja uudet irtisanomiset saavat epätoivon hikipisarat nousemaan otsalle.
Keskustelu aiheen ympärillä (toki mediasta ja keskustelun tasosta riippuen) tuntuu usein päätyvän siihen, että työttömien saamia tukia on leikattava tai jonkinlaisia pakkotoimenpiteitä on tehtävä, jotta ilman työtä olevat ihmiset hakeutuisivat aktiivisemmin takaisin työelämään. Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain työttömille suunnatuista haastatteluista 3 kuukauden välein ja tiukennettavista linjauksista työllistymissuunnitelmien seurannan suhteen (HS 2.9.2016).
Medioissa kannanotot saavat valitettavan usein negatiivisen sävyn, vaikka tavoitteet työmarkkinoiden piristämiselle ovat ehdottomasti hyvät. Uusi Suomi avasi vastaavasti uutisessaan taustoja ”pakkohaastatteluille” - kansainvälisestikin on tutkittu ja todettu, että henkilökohtainen tapaaminen työnhakijan kanssa auttaa häntä työnhaussa, motivoi ja lisää hakuprosessin tehokkuutta (US 2.9.2016). Ja harvoinhan keppi onkaan parempi kuin porkkana! Lisäksi yhteiskunnan antamasta tuesta huolimatta, tuntuu myös nurinkuriselta ajatukselta, etteikö valtaosa tällä hetkellä vailla työtä olevista ihmisistä haluaisi palata työelämään. Itsekin näen työttömyyden monet kasvot päivittäin ja halusin ottaa asiaan kantaa. En yhteiskunnallisesta, en taloudellisesta enkä ainakaan poliittisesta - vaan yksilön näkökulmasta.
Rekrytoivat koulutusohjelmat ovat yksi palveluista, joita teemme yhdessä työhallinnon kanssa. Kohtaamme koulutusohjelmien parissa vuosittain satoja ihmisiä, jotka ovat haluamattaan joutuneet työnhaun eteen. Ihailen hakijoitamme. He ovat motivoituneita ja uskovat omaan ammattitaitoonsa ja arvoonsa työmarkkinoilla. He ovat työnhaussaan aktiivisia, monikanavaisia ja verkostoituneita. He haluavat päästä oppimaan ja opettelemaan uutta ja he ovat valmiita kehittämään omaa osaamistaan tulevan työnantajan toiveiden mukaisesti. Työnhakunsa ohella monet heistä ovat ottaneet vastuulleen vielä kodin ja perheen päivittäisten asioiden pyörittämisen, jos puoliso on päivät töissä. Koulutusohjelman malli kannustaa henkilöitä ammattitaidon kehittämiseen ja mahdollistaa siirtymisen työelämässä eteenpäin.
Työttömyys ei ole valintakysymys. Kohtaamani ihmiset, asiantuntevat ja asenteeltansa huikeat tyypit, ovat vain murto-osa siitä joukosta, joka tällä hetkellä palaa halusta päästä jatkamaan työuraansa. En epäile sekuntiakaan, etteivätkö he olisi tulevaisuudessakin arvokkaita ja osaavia työntekijöitä ja uusien työyhteisöjensä tarpeellisia jäseniä. Nostan heille hattua heidän ponnistuksistaan työnhaussa ja oman osaamisensa kehittämisessä - ja olen otettu, että yhteistyöllä työnantajien kanssa saan olla viitoittamassa näiden ihmisten työelämän seuraavia askeleita.
Työssä oppimisen ja ajantasaisen asiantuntijakoulutuksen yhdistävistä rekrytoivista koulutusohjelmistamme löytyy lisää tietoa täältä. Tänä syksynä teemme työtä uusien työunelmien puolesta mm. terveysteknologian, taloushallinnon, ohjelmistokehityksen sekä Microsoft Azuren parissa.
Saranen Consulting toimii asiantuntijana työmarkkinoiden rakennemuutoksessa yhdistäen tulevaisuuden työpaikat, motivoituneet työnhakijat ja osaamisen kehittämisen.
.webp)
