Susan Lindroosilla on takanaan pitkä ura koodin parissa ja Sarasen SAP Professional -rekrytoivan koulutusohjelman avulla ura koodin parissa sai jatkua. Vaikka ura koodarina onkin ollut pitkä, on Susan ehtinyt tehdä muutakin. Matka bussikuskista takaisin koodariksi ei käynyt helposti, mutta Susan ei luovuttanut.
Kuinka päädyit hakemaan SAP Professional -rekrytoivaan koulutusohjelmaan?
Olen urani aikana ehtinyt tehdä paljon. Valmistuin datanomiksi 1997. Sen jälkeen uralla on ollut ylä- ja alamäkiä ja vuonna 2013 päätinkin, että nyt saa IT-ala riittää. Lähdin bussikuskiksi ja jätin IT-alan kokonaan. Olin neljä vuotta bussikuskina, kunnes HSL:n uusi buginen lipunmyyntijärjestelmä herätti taas innon koodaamiseen. Lähdin hakemaan uudestaan IT-alan töitä, mutta työhaastatteluissa sain kuulla olevani jo hieman iäkäs ja kykyni omaksua asioita oli kuulemma mahdollisesti este. Lisäksi olisin tarvinnut portfolion tekemisistäni asioista.
Hain myös useisiin erilaisiin koulutusohjelmiin pääsemättä niihin, mutta SAP Professionalin haastattelijat näkivät minussa potentiaalia. Sarasen kautta sain täydellisen harjoittelu- ja koulutuspaikan, josta oli hyvä lähteä rakentamaan uudestaan koodarin uraani. Olin muistaakseni yksi neljästätoista valitusta yli 200 hakijan joukossa. Ohjelmassani oli vain yksi koodaaja lisäkseni, muut olivat muiden alojen asiantuntijoita.
Miten hakuprosessi sujui?
Hakuprosessi jatkui ryhmähaastattelulla, jota jännitin aivan kamalasti. Jokainen haastateltava kertoi vuorollaan, mitä oli tehnyt siihen asti ja ajattelin että olen ihan väärässä paikassa. En tainnut kuitenkaan olla, sillä myöhemmin minulle soitettiin ja kerrottiin että pääsen rekrytoivaan koulutusohjelmaan, jos saan harjoittelupaikan. Tunsin olevani seitsemännessä taivaassa. Sain kuulla, että minulle oli tiedossa yksi haastattelupaikka Sarasen kautta.
Haastattelu sujui hyvin. Tulevan työnantajani toimitusjohtaja harrasti sukututkimusta kuten minäkin, joten haastattelussa juttu luisti. Firmaan haluttiin koodari tekemään työtä kädet savessa eli ei mitään fiiniä front-end -koodausta vaan kovaa koodaamista ABAP:lla ja se sopi minulle. Sanoin, että haluan vain koodata enkä tarvitse uusia tekniikoita sitä tehdäkseni. ABAP sopikin aika hyvin minun osaamisalueeseeni, sillä se on simppeli kieli ilman hienouksia. Mukava yllätys oli, kun pääsin samalla tekemään Adobe Livecycle Designerilla lomakkeita eli tiedossa ei ollut pelkkää ABAP:ta vaan myös hieman JavaScriptiä.
Minkälaisiin tehtäviin päädyit ohjelman ajaksi?
Päädyin CastorIT-nimiseen firmaan kahden muun kurssilaisen kanssa. Tittelini oli Junior Consultant, vaikka alan kokemusta minulla olikin enemmän kuin monilla. Vitsailin, että minusta tulee isona guru, mutta huomaan että vielä 2,5 vuoden jälkeenkin olen varsin junior monessa SAP:iin liittyvässä. Onneksi koodaaminen on aina koodaamista ja pitkällä uralla on etunsa.
Minut otettiin hyvin vastaan ja aina sain apua, kun sitä tarvitsin. Alku oli todella hidasta ja tuntui että tästä ei tule mitään, kun oli koko ajan vain nenä kiinni kurssimateriaalissa. Kun rupesin vähän sisäistämään tietoja, alkoi homma luistamaan ja työntekokin helpottui. Uusi työnantaja antoi minun opetella uutta rauhassa ilman suuria odotuksia. Aika nopeasti kuitenkin pääsin kiinni ABAP:n ja Adobeen ja sainkin sitten mukavasti lisää haasteita ja vastuuta.
Mitä ohjelmasta jäi käteen?
Työpaikka ja uusi osaaminen! Lukuisat haastattelut eivät tuottaneet uutta työpaikkaa, koska joko minä tai osaamani tekniikat olivat liian vanhoja, vaikka koodaaminen on aina koodaamista vaikka kieli tai ympäristö olisivatkin erilaisia. Jos en olisi päässyt tähän ohjelmaan, niin en tiedä kuinka kauan olisin vielä jaksanut aktiivisesti hakea töitä. Puoli vuotta ehdin hakea töitä ennen tätä koulutusohjelmaa ja lukuisat ”kiitos, mutta ei kiitos” -vastaukset rupesivat jo lannistamaan. Ei kaduta yhtään että hain ohjelmaan.
Kiitos Jukka Mäkelä kun näit minussa potentiaalia!
